Näytä itsesi ja kaupunkisi!

Näytä itsesi ja kaupunkisi!

Olin toimittajana paikalla Tampere-talossa, kun Tampereen yliopiston aluetieteen professori Markku Sotarauta otti vastaan vuoden 2013 kongressipalkinnon Tampere Convention Bureaun hallituksen puheenjohtajalta Erika Eischerilta. Kunniakirjaa pidellessään Sotarauta sanoi sen olevan oikeastaan jo kolmas tunnustus paikallisen järjestelytoimikunnan tekemästä työstä. Ensimmäinen oli se, että Regional Studies Association European Conference 2013 saatiin kovan kilpailun jälkeen Tampereelle, ja toinen palkinto olivat ”täydellisyyttä hipoen” sujuneet järjestelyt sekä osallistujilta saadut runsaat kiitokset.

Mutta ei kongressia järjestetä palkintokakkukahvien toivossa eikä edes vain siksi, että eri puolilta maailmaa saapuvat kongressivieraat viihtyisivät. Mikä oikeastaan on kansainvälisen konferenssin merkitys tieteentekijälle itselleen ja yliopistolle? Olen kyllä haastatteluja tehdessäni useasti kuullut vastauksen: verkostot, verkostot ja vielä kerran verkostot. Tärkeästä verkostoitumisesta ja henkilökohtaisten kontaktien solmimisesta ja vahvistamisesta totta kai on Markku Sotaraudankin mukaan kyse, mutta konferenssin järjestäjän näkökulma on vielä laajempi. (Lue Ellan aiempi postaus siitä, miksi järjestäisit konferenssin.)

”Järjestäjinä me suunnittelimme konferenssin asiasisällön ja esimerkiksi valitsimme key note -puhujat. Saimme siis nostettua esille ja keskusteluun niitä teemoja ja näkökulmia, joita me pidämme tutkimuksessa tärkeimpinä tällä hetkellä. Toki jo konferenssin saaminen Tampereen yliopiston järjestettäväksi on osoitus aluetieteen tutkimuksen tasosta ja vakiintuneesta asemasta. Pystyimme näin paaluttamaan tuota asemaamme alalla entistäkin vahvemmaksi.”

Kiinnostaisiko näkyvyys ja arvostus?

Siinäpä se. Kongressin järjestäjille – siis tamperelaiselle tutkimukselle, osaamiselle ja asiantuntemukselle – on tarjolla näkyvyyttä, tunnettuutta, vaikuttavuutta ja arvostusta. Samalla järjestäjillä on loistava tilaisuus esitellä omaa toimintaympäristöään alansa keskeisille toimijoille. ”Me saimme 350 alamme osaavinta ihmistä näkemään ja kokemaan oman yliopistomme ja kaupunkimme”, vahvisti Sotarautakin yhdeksi konferenssin järjestämisen suurimmista hyödyistä.

Ja itsestään voi samalla sitten näyttää ihan uusiakin puolia. Järjestelytoimikunta oli suunnitellut tämän konferenssin oheisohjelmaksi salibandyturnauksen. Laji on tunnettu lähinnä Pohjoismaissa, ja se on aikanaan tullut Suomeen juuri yliopisto-opiskelijoiden mukana Ruotsista. Hyvin keksitty! Niin ajattelivat myös kansainväliset aluetieteilijät: koko joukko heitä tarttui salibandymailaan yliopiston liikuntatalo Atalpassa – suurin osa ensimmäistä kertaa elämässään.

Suoraviivaisesti suomalaisittain

Kysyin Sotaraudalta vielä palkintotilaisuuden lopuksi miten rankkaa suuren konferenssin järjestäminen oli. Hän naurahti ensin saaneensa onneksi jättää aikaa vievät käytännön järjestelyt ja ”tulipalojen sammuttamisen” muulle toimikunnalle, ja nosti sitten esiin mielenkiintoisen huomion siitä, miten suomalainen pragmaattisuus ja suoraviivainen tapa tehdä asioita helpottaa myös tällaisia projekteja. Esimerkiksi järjestelytoimikunnat pysyvät pieninä ja tehokkaina, kun ihmiset tulevat mukaan tekemään töitä, eivät nimeä.

Opin muuten myös uuden tekemisen helppoudesta kertovan englanninkielisen ilmaisun, kun Sotarauta kertoi kansainvälisen taustaorganisaation RSA:n projektipäälliköltä Lesa Reynoldsilta konferenssin jälkeen saamastaan palautteesta: ”it was a doddle”. Siis suomeksi: helppo nakki!

Kirjoittaja: Toimittaja Riikka Tietäväinen-Arola, Hybridiviestintä Effet

Jätä vastaus


6 − 3 =

Vierasnäppis

Vierasnäppis

Tällä palstalla julkaisemme vierailevien kirjoittajien juttuja. Kunkin vierasnäppis-jutun kirjoittajan nimen löydät jutun lopusta.


Kaikki kirjoittajat